Olet täällä

Yhdessä nuorten hyvinvoinnin puolesta

19.09.2022

4.-9.9.2022 Saksa Schleswig-Holstein 

”Saksa on P#%¤A maa” totesi Seppo Räty Stuttgartissa vuonna 1993…onkohan sittenkään? Lähdin ottamaan asiasta selvää Etelä-Suomen Aluehallintoviraston järjestämälle opintomatkalle pohjois-Saksaan Schleswig-Holsteinin ja Hampurin osavaltioon. Viiden päivän aikana tutustuimme alueen nuorisotyön rakenteisiin, toimijoihin ja toimintamuotoihin. Saimme mm. kuulla kadulla tehtävästä nuorisotyöstä, mielenterveyshaasteisten vanhempien lasten tukemisesta, liikkuvasta nuorisotyöstä haja-asutusalueilla ja Hampurin kadulla elävien alle 18-vuotiaiden nuorten kohtaamispaikasta ns. viimeisestä oljenkorresta.
 

Kuka järjestää ja mitä? 

Saksassa hallinto ja päätäntävalta jakautuu neljään tasoon: Valtio, osavaltiot, piirikunnat ja kunnat. Oli vähintäänkin haasteellista pysyä kärryillä tutustumiskäynneillämme, kuka minkäkin palvelun järjestää, kuka sitä rahoittaa ja kuka päättää palvelun järjestämisestä. Saksassa nuorisotyön ja koulujen kanssa tehtävä yhteistyö koettiin haastavaksi, koska palvelut järjestetään eri hallintotasoilta, kun taas erityisen ilahduttavaa oli kuulla, että Saksassa nuorisotyö on hyvin tiiviisti sosiaalityöhön liitoksissa. 
 

Kyllä Saksassa osataan! 

Mieltä lämmittävää Saksassa on valtava vapaaehtoistyön määrä nuorisotyön toiminnassa. Joissain piirikunnissa jopa 80 % nuorten kohtaamisesta tapahtuu vapaaehtoistyönä. Saksassa vapaaehtoisuutta arvostetaan ja siihen panostetaan valtion tasolta. Vaikka sitä kutsutaankin vapaaehtoistyöksi, sen tekemisestä voi tekijä itse hyötyä monilla tavoin mm. ylimääräisinä lomaviikkoina, joka kannustaa vapaaehtoistyön tekemiseen. 

Saksassa opiskellaan omien opiskelulinjavalintojen mukaan 12–13 vuotta ennen korkea-asteen opiskeluja. Ennen korkea-asteelle siirtymistä on nuorilla mahdollisuus suorittaa erilaisissa yleishyödyllisissä työympäristöissä The Voluntary Social Year (Freiwilliges Soziales Jahr, FSJ), eli vapaaehtoisvuosi. Vapaaehtoisvuotta voisi verrata suomalaisen yhteiskunnan siviilipalvelukseen, joka on tarjolla Saksassa kaikille alle 27-vuotiaille nuorille kansalaisuudesta riippumatta. Saksan kielentaito on välttämätön. Vapaaehtoisvuoden suorittaa vuosittain noin 40 000 nuorta ja sen avulla saadaan tarvittavia apukäsiä työvoimapulasta kärsiville yleishyödyllisille aloille, esim. hoitotyöhön. 

Tahtotila Schleshvig-Holsteinin osavaltiossa on, että jokainen tukea tarvitse nuori saa oman työntekijän, joka kulkee nuoren rinnalla pitkäkestoisesti niin kauan kuin tarve on. Rinnalakulkija selvittää nuoren tarpeet ja etsii nuoren elämään tarvittavia palveluita ja tukimuotoja. Rinnallakulkija voi olla kunnallinen tai kolmannen sektorin toimija. Suomessa nuorten syrjäytymiskierteiden katkaisussa ammattilaiset, tutkijat ja nuoret itse ovat korostaneet tällaisen pitkäkestoisen, palvelurajat ylittävän rinnallakulkijuuden tarvetta. Lyhytkestoisten palveluiden ketjuttaminen saa tilastot näyttämään ystävällisiltä, mutta todellisuudessa nuori joutuu jokaisen lyhytkestoisen palvelun päättyessä aloittamaan orientoitumisen seuraavaan palveluun aina uudelleen ja uuden henkilön kanssa.
 

Tarpeita ja ketteryyttä 

Jäin pohtimaan matkallamme, teemmekö tällä hetkellä Helsingin NMKY:llä nuorten kanssa oikeita asioita? Keskitymmekö olennaiseen vai sokeudumme todelliselle tarpeelle ja muutokselle? Ympäristö ja maailma, jossa nuoret elävät, jonka kautta he elämää kokevat ja jota he myös jatkuvasti itse muovaavat, muokkaa myös kiihtyvällä vauhdilla tarpeita nuorisotyölle. Nuorten tarpeet ovat systeemisiä ja entistä yksilöllisempiä. 

Helsingin NMKY:llä kohtaamme monissa toiminnoissamme syvällä syrjäytymiskierteissä olevia nuoria, joilla pitkäkestoisesti monenlaiset tarpeet ovat jääneet täyttämättä ja nuorella voi olla jo vaikeaa itselläkin sanoittaa, mitä hän oikeastaan tarvitsisi, jotta oma tilanne muuttuisi paremmaksi. Tai voi olla, ettei nuori koe itsellään olevan mitään subjektiivista akuuttia hätää, vaan ympäristö onkin se, joka asettaa paineen edetä, kouluttautua ja työllistyä. Jos omaa motivaatiota muutokseen ei ole, on auttaminenkin haastavaa. Kysymykseksi jää, haluavatko nuoret oikeastaan työllistyä sellaisella tavalla, jolla me oletamme, että he haluavat työllistyä? Tai osaammeko edes kuvitella niitä tapoja tehdä työtä tulevaisuudessa, jossa nuoret tulevat elämään? Hyvä aloituspiste on kuitenkin kysyä nuorelta itseltään, mitä juuri sinä tarvitset nyt, kuunnella, olla läsnä ja kulkea rinnalla. 

Nuorisotyön ketteryydestä, kekseliäisyydestä ja adaptiivisuudesta saimme viitteitä koronapandemian ajalta. Nuorisotyö loi meillä nopeasti uudenlaisia ympäristöjä kohtaamiselle, kun läsnä tapahtuva kohtaaminen oli poissuljettu vaihtoehto. Kekseliäitä innovaatioita putkahti esiin, kun nuorisotyöntekijöille itselleen annettiin ohjat. Syntyi mm. etänä ohjattuja kokki- ja askartelukerhoja, jossa materiaalit toimitettiin nuorten koteihin ja yhdessä tablettien, puhelinten ja tietokoneiden välityksellä oltiin yhteisen tekemisen ja pöydän äärellä. Ketteryyttä ja tarpeisiin vastaavaa toimintaa siis löytyy, kun annetaan kehittämisen ja päätösten syntyä siellä, missä on asiantuntijuus. 

Muutos on varma ja tulevaisuuden ennakointi tärkeää. Saksan matkalla näkemistämme haasteista voimme mahdollisesti saada kuvaa, mitä meillä voi Suomessa olla edessä 10–20 vuoden kuluttua. Toivoa sopii, ettei meillä tarvitsisi olla 2030 luvulla Helsingin rautatieaseman vieressä paikkaa, jonne kadulla asuvat, päihdeongelmista ja prostituutiosta kärsivät alaikäiset nuoret saapuvat etsimään sitä viimeistä mahdollisuuttaan. Yksi ei silti varmasti muutu. Jokainen tarvitsee jonkun, jolle huutaa, eikä mikään poista aidon, läsnäolevan kohtaamisen mittaamatonta arvoa, jossa tarvitsee vain katsoa silmiin ja kysyä arvostavasti mitä sinulle kuuluu. 

Kirjoittaja Joni Liikala toimii Helsingin NMKY:n Nuorten ja aikuisten palvelut ja koulutukset toimialan johtajana. Toimialalla vastataan ennakkoluulottomasti yhteiskuntamme tämän hetken vakaviin ongelmiin; Syrjäytymiseen, ulkopuolisuuteen ja eriarvoistumiseen.

Kuva: Kati Myyryläinen