Lähes kahdeksalla vuosikymmennellä namikalaisuutta – Markku Lohikosken elämäntyö palkittiin Koripalloliiton kultaisella ansiomerkillä
Koripalloliitto myönsi Markku Lohikoskelle kultaisen ansiomerkin. Tunnustus on yksi suomalaisen koripallon arvostetuimmista huomionosoituksista. Harva voi sanoa olleensa mukana saman yhteisön toiminnassa lähes kahdeksan vuosikymmenen ajan. Lohikoskelle Helsingin NMKY ei kuitenkaan ole ollut vain harrastus tai luottamustehtävä, vaan osa elämää lapsuudesta lähtien.
– Lapset ovat neljännen polven namikalaisia ja lastenlapsissa mennään jo viidennessä polvessa, Lohikoski kertoo.
Hänen oma sukunsa on ollut mukana NMKY:n toiminnassa jo yli sadan vuoden ajan. Isoisä oli mukana perustamassa Sörnäisten NMKY:tä 1800-luvun lopulla.
Lapsuuden ja nuoruuden Helsingissä NMKY näkyi vahvasti arjessa. Toiminta oli koko perheen yhteinen asia, ja erilaiset tapahtumat, juhlat sekä kerhot kokosivat yhteen niin lapset kuin aikuisetkin.
– Jos oli joulujuhlia tai muita tapahtumia, ne olivat usein koko perheen yhteisiä tilaisuuksia, Lohikoski muistelee.
Koripallo vei mukanaan
Vaikka Lohikoski kokeili nuorena myös partiotoimintaa, lopulta koripallosta tuli hänen tärkein lajinsa. 1950- ja 1960-luvun taitteessa Arthurin liikuntasalin valmistuminen antoi monelle nuorelle mahdollisuuden löytää lajin pariin, eikä Lohikoski ollut poikkeus.
Koripallosta muodostui vuosien saatossa punainen lanka, joka kulki mukana läpi elämän. Pelaajaurallaan hän saavutti muun muassa A-poikien SM-pronssia, mutta kaikkein merkittävimmän jäljen hän jätti lajin pariin seuratoimijana.
Lohikoski toimi koripalloerotuomarina peräti 40 vuoden ajan. Lisäksi hän vaikutti valmentajana, joukkueenjohtajana, toimitsijana sekä monissa muissa tehtävissä, joita seuratoiminta vuosikymmenten aikana tarjosi.
Yksi hänen merkittävimmistä saavutuksistaan oli Helsingin minikoripallon sarjatoiminnan käynnistäminen vuonna 1966. Tuolloin nuorimmille pelaajille ei vielä ollut nykyisen kaltaista kilpailutoimintaa.
– Ensimmäiset minikorit laskettiin Arthurin salin katosta alas veivillä. Siellä pelattiin ensimmäiset ottelut, Lohikoski muistelee.
Vuosien aikana hän seurasi suomalaisen koripallon kehitystä aitiopaikalta. Hän oli mukana aikana, jolloin laji kasvoi harrastuksesta valtakunnallisesti merkittäväksi urheiluksi, ja näki läheltä myös monien tulevien huippupelaajien ensimmäiset askeleet.
Muisto tulevasta NBA-pelaajasta
Yksi Lohikosken mieleen jääneistä hetkistä liittyy suomalaisen koripallohistorian tunnetuimpiin nimiin kuuluvaan Hanno Möttölään. Kun Möttölä saapui poikana Pakilan NMKY:n harjoituksiin, Lohikoski oli paikalla vastaanottamassa häntä.
– Otin Hannon vastaan Pakilan Namikan portailla, kun hän tuli äitinsä kanssa ensimmäisiin harjoituksiin, Lohikoski kertoo.
Tuolloin kukaan ei vielä voinut varmasti tietää, että pojasta kasvaisi myöhemmin Suomen ensimmäinen NBA-pelaaja. Lohikoski kuitenkin muistaa, että Möttölällä oli jo nuorena poikkeuksellisen vahva halu kehittyä.
Yhteisöllisyys on namikalaisuuden ydin
Kun Lohikoskelta kysyy, mitä namikalaisuus hänelle merkitsee, vastaus tulee nopeasti.
– Se on yhteisöllisyyttä.
Juuri siinä hän näkee myös suurimman muutoksen vuosikymmenten aikana.
Aiemmin monet koripalloilijat osallistuivat samalla myös kerhotoimintaan, leireille, raamattupiireihin ja muihin NMKY:n järjestämiin tapahtumiin. Tänään toiminta on eriytyneempää, ja moni tuntee ennen kaikkea oman harrastuksensa tai toimintamuotonsa.
Lohikoski ei kaipaa menneisyyttä sellaisenaan takaisin, mutta hän toivoisi eri toimintojen välille enemmän yhteyttä.
– Toivoisin, että kaikki toiminnassamme mukana olevat kokisivat kuuluvansa samaan yhteisöön. Olivat he sitten koripalloilijoita, partiolaisia, leiriläisiä tai riparilaisia.
Ajatus liittyy vahvasti myös NMKY:n kansainväliseen perustehtävään. Lohikoski muistuttaa, että järjestön toiminnan ytimessä on ajatus siitä, että kaikki kuuluvat samaan yhteisöön.
"Että he kaikki yhtä olisivat."
Edelleen mukana rakentamassa tulevaisuutta
Vaikka vuosikymmeniä on kertynyt taakse paljon, Lohikoski ei tarkastele NMKY:tä vain historian kautta.
Hän toimii edelleen aktiivisesti Helsingin NMKY:n hallituksessa, yhdistyksen talousvaliokunnassa sekä Hotel Arthurin hallituksessa. Lisäksi hän kuuluu Hanno Möttölä -rahaston hoitokuntaan ja seuraa läheltä yhdistyksen nykyistä toimintaa.
Lohikosken näkökulmasta yksi tulevaisuuden tärkeimmistä kysymyksistä on yhteisöllisyyden säilyttäminen ja vahvistaminen. Hän uskoo, että juuri sen avulla myös tulevat sukupolvet voivat löytää oman paikkansa Helsingin NMKY:ssä.
Samalla hänen oma tarinansa kertoo siitä, kuinka syviä juuria järjestö voi ihmisen elämään kasvattaa.
